Roinan raivausta ja metsä terapiaa

Maanantaina alkoi roinan raivaus tässä huushollissa. Aloitin helposta (muka) vetolaatikoista ja pienemmistä kaapeista.
Valmiiksi viereen nostin jätesäkin kaatopaikalle menevää tavaraa varten ja kaksi laatikkoa, toisen säästettävää ja toisen kirpputorille tai lahjoitettavaksi menevää tavaraa varten. Kuitteja, tiliotteita, palkkanauhoja, muistilappuja, ruokaohjeita, käsityöohjeita, toimimattomia kyniä, kaikkea sälää olivat kaapit ja vetolaatikot nielleet. Kaatopaikkasäkki täyttyi ja kierrätettävä-laatikkoon päätyi muutama esine. Mutta nyt on siistejä kaappeja ja laatikoita. Niistä ehkä löytääkin jotain.

Tiistaina urakka jatkui. Sitä mukaan kun roskapussit täyttyivät ja paperinkeräykseen menevien pino kasvoi juoksin roskakatoksen ja kodin väliä vieden samantien pussit ja pinot ulos, muuten ne voisivat jäädä eteisen nurkkaan odottamaan että joku joskus ne huomaisi ulos mennessään kiikuttaa sinne minne ne kuuluivat.

Iltapäivällä selkä alkoi muistuttelemaan ettei ole kovin nuori enää ja monta tuntia lattian rajassa kyykkiminen ei ole parasta mahdollista tekemistä. Annin kanssa päätettiin siinä vaiheessa kun emäntä pääsee vielä omin avuin lattialta ylös on lähdettävä metsään kävelemään, haistelemaan syksyistä ilmaa, kuuntelemaan metsän ääniä ja nauttimaan.

Ja kannatti.

 Sateinen metsä tuoksui voimakkaasti syksylle, maatuville lehdille, mullalle, metsälle. Hetken vain seisoin ja vedin keuhot täyteen puhdasta metsä ilmaa, nenän täyteen upeita maan tuoksuja. Hiljakseen käveltiin muutama tunti polkuja ja polkujen vieriä. Anni jolkotteli muutaman metrin edellä myöskin hajuista nauttien, kohta se pysähtyi odottelemaan hitaammin liikkuvaa emäntää. Tongittiin, kuvattiin, haisteltiin, ihmeteltiin ja ihasteltiin. Kotona odottava raivaus unohtui, pää tyhjeni, metsä teki tehtävänsä. Uskomaton paikka.

 Illalla kun vielä lähdin Keskimmäisen A:n kanssa iltakahville Ystävän luo Hattulaan, sai päivä upean pisteen. Ihana Ystävä, olet minulle kovin tärkeä.

Tänään keskiviikkona on töistä vielä vapaapäivä ja raivaus saa jatkua. Nyt jo naurattaa eiliset keskustelut itsensä kanssa. Kun vetolaatikoista löytyy noin 30 mustekynää, yrittää järkevä minä toppuutella ja kysellä tarvitaanko me tosiaan nuo kaikki, eikö vaikka 5 kynää riittäisi ja sitten se toinen, ei niin järkevä koitaa keksiä kaiken maailman puolusteluja 30 kynän olemassa ololle.
Hommaa piisaa. Eikun raivaamaan :D