Hiljaista on ollut

Täällä hiljalleen tavaran määrä vähenee. Poika vei kotiinsa joitain tavaroita, joita häneltä uupuu. Kakkuvuoka ja muutama vanha Arabian kulho pääsi käyttöön keskimmäisen A:n kotona.
Kakkuvuokiakin tähän huusholliin on kertynyt kiitettävä määrä siihen nähden miten usein täällä niitä kakkuja leivotaan. Äidin kuolinpesästä tuli sitten muutama lisää, tytär jo muuttaessaan osan vei mennessään. Nyt karsittiin vain ne joita oikeasti sillon harvoin kun kakkuja leivotaan, käytetään ja loput lensi iloisessa kaaressa metallinkeräys laatikkoon, Myyntiin niistä ei enää ollut.

Tyhjiä hopealusikoiden säilytyslaatikoitakin on kaapin perälle kertynyt useampi. Haloo sinä kotoilija, mihin kummaan niitäkin olet säästänyt. Pois vain.

Ammattiorganisoija olisi ihan jees juttu, jos vain rahapussin nyörit antaisivat moiselle luksuksella myöden.

 Makuuhuone näyttää oikeasti välillä tältä. useimmiten valitettavasti joltain ihan muulta, mutta pyhä tarkoitushan olisi että aina olisi näin.

Olohuoneen tavarapaljous saa pikkuhiljaa väistyä.


Facebookin puolella kuulun ryhmään, jossa on kaltaisiani hamstereita ja aloitekyvyttömiä ihmisiä. Vertaistuki on siellä upeaa. Itse asiassa olen lupautunut menemään samassa kaupungissa asuvan naisihmisen avuksi hänen kotiinsa auttamaan roinan raivauksessa. Olen itsestäni sangen ylpeä. Yhdessä homma yleensä suttaantuu huomattavasti jouhevammin.

Kotikaupungissa avattiin uusi kirpputori, tai vanha kirpputori uusiin tiloihin. Siellä piipahdin eilen katsomassa pöytävuokria ja kirpputorin yleisilmettä. Kiersin pöydät ja löysin kaipaamani toppahousut kympillä ja sadetakin kolmella ja puolella eurolle. Ei siis turha käynti. Enää tarvittavien listalta uupuu ne kunnollisen, lämpimät talvikengät joilla voi tarpoa koiran kanssa talvisessa kylmässä lumisessa metsässä ja selvitä sieltä kotiinkin niin ettei varpaita palele. Saattaa olla mission imbossible.

Annin kasvattaja kävi viettämässä kanssamma sunnuntaisen iltapäivän. Anni valmistautuu ensi sunnuntaiseen pentunäyttelyyn Messukeskuksessa Helsingissä, Samalla siellä myös lemmikkimessut, joten pienellä orastavalla paniikilla odotetaan mitä tuleman pitää. No, haastetta kerrakseen koiralle ja koiran ihmisille. Annilta nypittiin pentukarva ja korvakarvojen alta löytyi silkkiset mustat ihanat korvat. Kuvassa vielä pentukarva tallella :)

Ohitustilanteet toisten koirakoiden kanssa sujuvat kerta kerralta paremmin. Olen niin ylpeä tuosta pienestä koirastani.
Eilen iltalenkille saatiin mukavaa seuraa Laurasta ja Lauran staffista Eetistä.


Elämä on oikeasti varsin mukavaa. Nautiskellaan <3