Tuona sunnuntaina ei ehditty aamua viettää normaaliin tapaan rauhasta ja hiljaisuudesta nauttien, tätä isänpäivää vietettiin vähän eri tavoin kuin aikaisempia. Sunnuntaina vietiin Anni missikisoihin eli Helsingin Messukeskuksessa oli pentujen epävirallinen koiranäyttely, jonne Annikin oli ilmoitettu.
Aamulla siis keittelin riisiä ja paistoin kanaa valmistellen meille ihmisille kanasalaatit evääksi tapahtumaan ja keittämällä termospullollisen kuumaa kahvia mukaan. Annin laukku olikin pakattu valmiiksi jo edellisenä iltana. Voi sentään että jännitti. Aamu meni eväitä valmistellessa ja mukaan lähtijöitä herätellessä.
Mies ja esikoinen lähtivät mukaan jännittämään.
Paikalle saavuttiin ajoissa ja parkkipaikalla treffattiin Annin veli Eddie omistajineen. Yhdessä mentiin etsimään mukava paikka kehän lähettyviltä. Paikka löytyi ja siinä sitten ihmeteltiin miten erinäköisiä ja -kokoisia koiria maailma onkaan pullollaan. Kohta paikalle saapui vielä toinen velipoika Raipe henkilökuntineen ja kasvattaja Paula, joka meni kehään esittelemään sekä Annin että Eddien.
Melkein heti saavuttuamme sammui Messukeskuksen valot, koko Pasila oli ilman sähköä. Jonot parkkihalleihin oli tajuttomat, koska portit eivätkä ovet aunneet ilman sähköä. Noin tunnin aikataulusta myöhässä päästiin sitten aloittelemaan.
Koirat käyttäytyivät hienosti, alussa kaikki kiinnosti ja jokaista ohikulkevaa tai vastaantulevaa koiraa olisi pitänyt päästä moikkaamaan, mutta alku innostuksen jälkeen koko kolmikko rauhoittui kuitenkin makoilemaan viltillä.
Kolmikosta vain Raipe pääsi jatkoon, Anni oli luokkansa toinen (tosin irlanninsusikoira narttuja oli ilmoittautunut vain kaksi :) ) mutta siis toisena oltiin. Minua Annin sijoittuminen tai sijoittumattominen ei haittaa, meidän silmissä koira on maailman kaunein, ystävällisin, kiltein, oppivaisin eli paras. Annikaan ei juuri hommasta välittänyt ja ilmoitti kantansa pissaamalla kehässä tuomaripöydän eteen :D
Kotiin tullessa Anni olikin sitten kaikkensa antanut ja niin väsynyt. Muutama tunti kuluikin esikoisen pedillä maaten, pää lattialla roikkuen.
Pikku hiljaa alkoi perhe kasaantumaan kotiin. Päivänsankarin toiveesta valmistettiin lihapullia, ruskeaa kastiketta ja makaronia (pottumuusi oli toivelistalla, mutta eihän kaapista löytynyt riittävää määrää perunoita) ja pannukakkua.
Illalla vielä tyhjensin kuiva-aine kaapin sisällön tiskipöydälle ja nakkasin menemään kaikki tuotteet, joiden päiväys oli mennyt jo umpeen enemmän kuin hetki sitten, tyhjentelin pusseja ja pahvipurkkeja pelti- ja lasipurkkeihin. Kahvi- ja teekaappi sai kokea saman pyörremyrskyn ja nyt taas mahtuu ja on huomattavasti siistimmät kaapit ja niistä saattaa jotain joskus jopa löytyä.
Taas ollaan siis päästy turhasta eroon.
Huomenna iltavuoro töissä ja päivällä ennen sinne lähtöä olisi tarkoitus esikoisen kanssa raivata noita keittiön astia kaappeja, tavoite olisi että kaikki tämän huushollin astiat mahtuisivat yhteen kaappiin. Tavoitetta kerrakseen.
Mukava sunnuntai siis kaiken kaikkiaan :)
Ihana kirjoitus ja onnea koissuille.
VastaaPoistaItsellä on myös tuo kaapin tyhjennys edessä kun vain saisi aikaiseksi.