On hienoa olla äiti

Tytär kotona viikonlopun, paljon ei ehditty näkemään. Työvuorolistaan oli merkitty tällekin viikonlopulle töitä ja neiti halusi nähdä ystäviään täällä päässä suomea. Tänään kuitenkin töistä tullessani jäin tyttären kanssa kotiin, miehen lähtiessä irlantilaisen kanssa metsäilemään. Siinä  me istuimme keittiönpöydän ääressä neulomuksinemme ja puhuttiin. On upeaa kun voi lapsensa kanssa jutella kipeistäkin asioista, ilman että kummallekkaan tulee olo, että tästä ei voisi tämän ihmisen kanssa puhua. Puhuttiin, neulottiin, itkettiin ja naurettiin. Puheltiin siitä miten vaikeaa toisilla on kasvaa aikuiseksi. Mietittiin miksi minun oma kasvutarinani on ollut niin kipeä ja vaikea ja omien lasten kohdalla niin paljon helpompi ja kivuttomampi. Tytär kysyi, miksi en ole koskaan asettanut hänelle kotiintuloaikoja. Kerroin luottaneeni. Eikä luottamustani kertaakaan petetty. Kerrottiin että rakastetaan ja lujasti. Uskomattoman herkkä, kaunis, järkevä, ymmärtäväinen nuori nainen.

Voi sentään että tuli hyvä olla. Mulla on upea tytär.

Toinen pojista kutsui meidät kaikki kotiinsa eilen itsenäisyyspäivälounaalle ennen työvuoroani. Poika oli kokannut upean aterian, oli perunamuusia, oluessa haudutettua lihaa ja siitä tehtyä kermakastiketta homejuustolla höystettynä ja lisäksi raikasta salaattia. Jälkiruoka teekin maistui hyvälle. Koko perhe koolla saman pöydän ääressä. Äiti nautti täysin rinnoin poikansa tarjoamasta herkullisesta ateriasta.

Nuorimman pojan ja hänen tyttöystävänsä rakkautta on hienoa seurata. Sopivat toisilleen kovin hyvin, uskon heidän tasapainottavan toisiaan esimerkillisellä tavalla. Se miten katsovat toisiaan silmiin, koskevat kättä ja hymyilevät tavalla, jonka merkityksen vain he kaksi tietävät.

 Kuva kuopuken konfirmaatiosta muutaman vuoden takaa.

Kolme upeaa nuorta. Jotain olen osannut tehdä oikein. Se on hienoa. Olen ylpeä lapsistani ja minusta.

P.s. Irlantilainen mittailtu. Epäviralliset mittailu tulokset: Säkä 82 cm, häntä ;) 68 cm ja koko koira kirsusta hännäpäähän 2m 8cm.